Pohjanmaan äänestyspäätökset Suomen Partiolaiset ry:n jäsenkokouksessa 2012

Pohjanmaan Partiolaisten jäsenkokousdelegaatio on päättänyt jäsenkokouksen henkilövalinnoista klo 20.30 tiedossa olleen ehdokastilanteen mukaan.

Suomen Partiolaisten puheenjohtajaksi kannatamme Heidi Jokista. Varapuheenjohtajaksi jäsenkokousdelegaatio päätti kannattaa Jussi "Jupo" Laresta. Partioneuvoston puheenjohtajaksi kannatamme Valtteri Karhua.

Halutessaan perusteluita voi kysyä delegaatiolta.

Pohjanmaan Partiolaisten jäsenkokousdelegaatio

Lasten harrastus, nuorten harrastus vai kaikkien harrastus?

Piirihallituksen jäsenenä minulla on ilo osallistua Suomen Partiolaisten luottamushenkilöilleen järjestämiin Laajennettuihin valiokuntiin parisen kertaa vuodessa. Laajennetuilla järjestetään eri toiminnanalojen kokouksia sekä aina jotain ajankohtaista ohjelmaa. Samaan tapaan kuin meillä pohjanmaalaisilla on Tuulevilla.

Lokakuun laajennetuilla erityisteemana oli aikuisuus. Puhumassa oli lauantaina Sirpa Korkatti, Suomen Liikunta ja urheilu ry:n hallintojohtaja. Puheenvuoro herätti ainakin minulle paljon ajatuksia. Jo kauan toisteltu totuushan on, että aikuisia tarvitaan partioon. Vaikka partiota pidetäänkin lasten ja nuorten harrastuksena, eivät lapset ja nuoret voi itse kaikkea toimintaa järjestää ja siitä olla vastuussa, aktiiviset aikuiset ovat siis toimintamme elinehto. Mikä on siis syynä, että emme saa aikuisia houkuteltua toimintaamme? Osaavatko nuoremmat lippukuntatoimijat ottaa aikuisia ilolla vastaan vai koetaanko aikuiset uhkana, täteilevinä ja setäilevinä sormenheristäjinä, jotka kuitenkin tulisivat ja pilaisivat kaikki hyvät perinteet ja hauskuuden ja niin edelleen? Olemmeko liian sisäpiiriläisiä uskoaksemme, että myös partion ulkopuolinen aikuinen voisi innostua partiosta täysillä, osata juttuja ja olla ihan kiva tyyppikin? Emmekö vain uskalla tai kehtaa pyytää, että josko joku haluaisi tulla sinne leirikeittiölle tai laumailtaan avuksi? Vai emmekö tiedä mihin sen aikuisen laittaisimme vaikka sellaisen kolon ovelta löytäisimme? Vai mikä on vikana?

Sirpa Korkatti toi puheenvuorossaan esille muun muassa sen, että erilaisilla urheilujärjestöillä on apunaan tuhansia aikuisia ympäri vuoden. Heillä on tietynlaista pokkaa ja uskallusta pyytää harrastavan lapsen vanhemmilta tukea ja apua lapsen harrastuksen järjestämiseen, heillä on uskoa siihen, että aikuisista on oikeasti hyötyä ja heillä on tarkkoja pestejä ja tehtäviä mitä tarjota ulkopuolelta tulevalle vanhemmalle. Esimerkiksi tämä voisi meillä tarkoittaa sitä, että jos aikuinen haluaa antaa aikaansa partiolle kolme tuntia puolessa vuodessa, voisi hän olla lippukunnan kevätjuhlassa kahvinkaatajana. Tai jos hän haluaa antaa viikon aikaansa, voisi hän ilomielin tulla mukaan leirille avuksi, jos häntä vain pyydettäisiin…

Tärkeää on myös muistaa yleinen positiivisuus, kun puhumme harrastuksestamme. Jos itse kuulostamme siltä, että ”no joo tämmöistä vähän epämääräistähän tämä on”, emme voi olettaa aikuisen kiinnostuvan. Jos taas puhumme partiosta niin kuin se on ainakin Pohjanmaalla, mainiona menona, on onnistumisprosenttimme varmasti korkeampi.

Aikuisuus on aihe, josta voisi kirjoittaa varmaan kymmeniä sivuja, blogitila on kuitenkin rajallinen, joten nämä muutamat kysymykset ja pohdinnat saavat tältä erää riittää. Toivoisin kuitenkin kommenttiboksiin teidän (lasten, nuorten ja aikuisten) ajatuksianne! Millaisia kokemuksia, onnistumisia ja epäonnistumisia teillä on aikuisten rekrytoinnista ja millaista tukea siihen kaipaisitte?

Paljon on kysymyksiä, kunpa pikkuhiljaa olisi jo vastauksiakin. Niitä ei kuitenkaan tule odottamalla tai toivomalla, vaan niitä tulee ideoimalla, kokeilemalla, tekemällä, vahvalla tahdolla, positiivisella asenteella ja uskalluksella. Kaikki nuo ovat varmasti tarpeen aikuisten rekrytoinnissakin.

Ai niin sekin vielä, että mitä on nämä aikuiset josta puhun? No ne kaikki yli 22-vuotiaat ovat niitä. Ei siis pelkästään äidit ja isät vaan myös siskot, veljet, kummit, tädit, sedät, serkut, naapurit ja niin edelleen, lista on loputon, ei muuta kun vaan puhumaan mainiosta menostamme heille!

Piirihallituspaikkoja auki

Olet ehkä kuullut, että piirihallitukseen kaivataan hyviä tyyppejä. Piirin syyskokous on 6.10. eli reilun viikon päästä. Tätä kirjoittaessani puuttuu ehdokkaat vielä kolmesta pestistä. Syyskokouksessa kuitenkin valitaan hallitukseen uusia jäseniä.

Piirihallitusvaaleihin on nimetty vaalitoimikunta, joka etsii ehdokkaita ja aktivoi jäsenistöä ehdokkaiden etsintään sekä vastaanottaa ehdotuksia. Vaalitoimikuntaan kuuluu kolme piirimme alueella asuvaa partiolaista, mutta silti heidän rahkeensa eivät yksin riitä sopivien ehdokkaiden löytymiseen. Tarvitsemme lippukuntien ja piirimme partiolaisten apua, jotta saamme hyvät ehdokkaat! Te olette niitä, jotka tuntevat kaikki partiolaiset!

Millaisia ihmisiä kaipaamme?

Alueryhmän puheenjohtajaksi olisi mielestäni hyvä henkilö, joka ymmärtää, millaista tukea lippukunnat tarvitsevat. Aluetyö on näkyvin toiminnanala lippukunnanjohtajan silmissä, sillä alueohjaajat pitävät yhteyttä lippukuntiin.

Talousryhmän puheenjohtajaksi tarvitaan minusta ihmistä, joka ymmärtää taloudesta jotain. Talousryhmä tukee tapahtumia ja projekteja oman talouden suunnittelussa ja seurannassa, mutta myös lippukuntia niiden hallinnossa ja taloudessa.

Projektiministeriehdokkaalla olisi mielestäni hyvä olla kokemusta partiossa tehdyistä projekteista. Projektiministerin tehtävänä on piirin kehittämishankkeiden käynnistäminen ja johtaminen yhdessä piirinjohtajan kanssa. Lisäksi projektiministeri vastaa piirin suurtapahtumaprojektien käynnistämisestä tapahtumakalenterin mukaan yhdessä piirihallituksen kanssa. Projektiministeri raportoi projekteista piirihallitukselle.

Yllä mainitut asiat ovat omia mielipiteitäni ja tehtävät ovat piirityön käsikirjasta, mutta ne ovat mielestäni hyvä ohjenuora, kun mietitään sopivia ehdokkaita piirihallitukseen. Piirihallituksen jäsen tarvitsee mielestäni vielä oman toiminnanalansa lisäksi mielenkiintoa yleisesti partioon, jotta hän ymmärtäisi ja osaisi vaikuttaa, mitä piirihallituksen kokouksissa päätetään.

Myös viestintäryhmän puheenjohtajan, piirinjohtajan sekä piirin varajohtajan pestit ovat auki. Niihinkin saa vielä asettua ehdolle, vaikka niissä on jo yksi ehdokas kuhunkin pestiin. Lisätietoja kaikista avoinna olevista piirihallituspaikoista löydät piirin sivuilta.

Ehdokkaita tarvitaan!

Toivottavasti pysähdyit jokaisen kuvaillun pestin kohdalla miettimään, olisiko sinun tuttavapiirissäsi sopivia henkilöitä. Tai olisitko jopa sinä sellainen! Jos tiedät sopivia henkilöitä, niin ota yhteyttä vaalitoimikuntaan! Vaalitoimikunta on antanut mahdollisuuden ehdottaa sopivia kandidaatteja myös anonyymisti Google Docsissa.

Piirihallitustyö ei ole rakettitiedettä, joten uskon, että jokaiselle ministerin paikalle on piirissämme sopiva henkilö, kunhan joku keksii heidät!

Nähdään Kokkolassa!

Satu

Mukaan vaikuttamaan?

Kyllä nyt on mahdollisuuksia ja avoimia paikkoja tarjolla – jos siis haluat mukaan tekemisen talkoisiin päättämisen keskiöön. Edessämme on vilkas vaalisyksy. Piirin kokous kokoontuu valitsemaan jäseniä piirihallitukseen. Piirinjohtaja, piirin varajohtaja ja hallituksen jäsen, joka vastaa viestintätoiminnanalan johtamisesta ovat ainakin listalla. Lisäksi piirihallitus tulee esittämään kokoukselle, että syyskokous valitsisi myös piirihallitukseen ylimääräisen jäsenen, joka vastaa projektitoiminnanalasta. Noin kuukausi piirin kokouksen jälkeen kokoontuu keskusjärjestön jäsenkokous valitsemaan järjestölle puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä partioneuvoston puheenjohtajan. Ja vielä viikko myöhemmin partioneuvosto valitsee kansainväliset asiamiehet ja viestintävaliokunnan puheenjohtajan. 

Huh – pestejä piisaa mutta tekemistä varmasti sitäkin enemmän! Kirjoittelin juuri vastauksia vaalitoimikunnan minulle lähettämiin kysymyksiin. Vastausten avulla vaalitoimikunta toivoo, että mahdollisille ehdokkaille avautuu hieman paremmin, mistä piirinjohtotehtävässä ja piirihallituksen jäsenenä toimimisessa on kyse. Vastaukset liittyen kaikkiin avoinna oleviin hallitustehtäviin ovat luettavissa piirin sivuilta.

Millainen henkilö mielestäni siis sopii piirihallitukseen taikka SP:n johtotehtäviin? Ihan ensimmäisenä mielestäni pitää olla valmius tarttua työhön. Useasti kuulee vitsailtavan, kuinka piirinjohtajan tehtävä on patsastelu- ja edustushommaa. Kyllä, on välillä sitäkin. Piirinjohtajan tehtävänä on edustaa piiriä ja pitää yhteyttä erilaisiin sidosryhmiin. Mutta ennen kaikkea piirinjohtajalla tulee olla tahtoa ja rohkeutta puuttua epäkohtiin ja kehitettäviin asioihin. Rohkeutta visioida ja tuoda visiot maan tasalle käytännön toteutukseen. Koska hallittavat kokonaisuudet ovat laajoja, ei ole ollenkaan huono juttu, jos pestiin hakeutuvalla on takanaan johtajakokemusta ja kokemusta erilaisista partiotehtävistä.

Yhdistyksen johtotehtävissä pitää tykätä vähän paperista, sähköposteista ja kokouksista.  Niitä tässä pestissä piisaa! Sähköposteihin reagointi, erilaisten dokumenttien kirjoittaminen ja kommentointi on päivittäistä.  Kalenteri täytyy viikoittain kokouksista. Paperin lisäksi tulee tykätä myös ihmisistä. Piirinjohtaja ei tee kaikkea yksin, vaan hänellä on huiman asiantunteva piirihallitus, sitoutuneet työntekijät ja hieno luottisjoukko tukenaan. Joskus työskentelytavat tai -näkemykset eroavat ja silloinkin pitää luovia eteenpäin.  Jokainen johtaa omalla persoonallaan ja myös muokkaa tehtävää kaltaisekseen, joten varmasti en osaa tehdä kaiken kattavaa listaa. Minulle tärkeää on ollut motivaatio, halu sitoutua pitkäjänteiseen työhön ja nöyryys johdettavia asioita ja mukana toimivia ihmisiä kohtaan.

Jos nyt tuntuu siltä, ettet halua lähteä ehdolle pestiin, niin tarjolla on vielä yksi mahdollisuus! Lähde mukaan Pohjanmaan Partiolaisten jäsenkokousdelegaatioon. Piirihallitus esittää syyskokoukselle delegaatiota ja nyt sinulla on paikka ilmiantaa itsesi ja tulla mahdollisesti valituksi. Mitä me odotamme sinulta? Motivaatiota, jonkinlaista kokemusta ja näkemystä piiri-/keskusjärjestötason tehtävistä, halua keskustella suomalaisen partion tulevaisuudesta. Mitä me tarjoamme? Suoranaisen pikatien päätöksenteon kabinetteihin ja jäsenkokousviikonlopun Kouvolassa. Jos kiinnostaa, niin ota yhteyttä 2.9. mennessä sähköpostitse alla olevaan osoitteeseen ja kerro, miksi juuri sinä haluat lähteä Kouvolaan! 

Laura

Koulutuksellisia kesäterveisiä!

Tervehdys täältä koulutuksen kulmilta! Ajattelin kirjoittaa parista asiasta, jotka meitä koulutuksen aktiivitoimijoita tällä hetkellä askarruttaa. Toinen on paikoin vähäinen osanotto tilaisuuksiin, toinen koulutuksen tekijöitten pieni määrä. 

Partiokurssi tarvitsee massaa

Piirihallitus on linjannut eri kursseille tietyt minimiosanottajamäärät, jotka pitää täyttyä, että jokin kurssi järjestetään. Tällaisen linjauksen tarpeellisuuteen on monia syitä. Itse näkisin tärkeimmäksi sen, että pienten kurssien anti jää osanottajille ohueksi. Piirin koulutustoiminnanalasta vastaavana en halua nähdä partiokursseja tilaisuuksina, joissa kouluttajat kaatavat tietoa osanottajien päähän ja uskovat näin saavuttavansa koulutuksen tavoitteet.

Ei, partiokoulutus on ennen kaikkea vuorovaikutusta, jossa koulutetaan, keskustellaan, pohditaan, jne. Ja tähän tarvitaan sitä keskustelevaa osanottajajoukkoa. Kurssi ei siis koostu kouluttajasta ja hänen sanomastaan, joka tuodaan kurssilaisille, vaan ympäristöstä, jossa kurssilaisiset ja kouluttajat ovat yhdessä kurssin sisällön äärellä. Hieman kärjistäen voisin sanoa, että kurssi, josta puuttuu riittävä osanottajajoukko, ei ole partiokurssi. Poikkeuksena voi mainita erilaiset räätälöidyt, esimerkiksi monimuoto-opiskelua hyödyntävät kurssit. Niihinkin tulee kuitenkin liittää isomman joukon tapaamisia.

Tekijät oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeaa asiaa tekemässä 

Toinen tärkeä syy kurssien minimiosanottajamäärän määrittelyyn on kouluttajaresurssien järkevä käyttö. Kouluttajia on rajallinen määrä ja heillä rajallinen aika käytettävissään kouluttamiseen. Ei ole järkevää eikä koko piirin kannalta tarkoituksenmukaista käyttää tätä rajallista aikaa siihen, että kouluttaja kouluttaa osanottajajoukon osalta alimittaisia kursseja.

Talouskin vaikuttaa 

Kolmas syy minimimääriin on talous. Se ei ole ykkönen eikä kakkonen mutta sekin on otettava huomioon. Kouluttajien matkakulut ja tilavuokrat ovat pitkälti kiinteitä, oli osanottajia kaksi tai kaksikymmentä. Ruokailu voidaan tietenkin sovittaa erikokoisille joukoille.

Kääntöpuoli

Olemme myös määritelleet kurssien maksimikoot. Niitä käytetään, jos kurssille on tulossa liikaa väkeä. Liikaa siinä mielessä, että koulutuksen järjestäminen alkaa käydä hankalaksi. Näitäkin olemme joutuneet soveltamaan. Maksimimäärien soveltaminen on paljon mukavampaa kuin minimimäärien. Karsiminen tehdään lippukuntalähtöisesti, niin kuin kaikki muukin toiminta piirissä.

Oikeaa koulutusta!

Koulutusryhmä on tehnyt työtä sen suhteen, että kurssitarjonta olisi kattava: oikeat kurssit oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tässä työssä tarvitsemme tukea ja rakentavaa palautetta. Koko piirin aluetta halutaan palvella!

---

Paikkoja tarjolla!

Piiri tarvitsee toimijoita. Erilaisten koulutustapahtumien järjestäjille on tarvetta. Pestejä on isoja ja pieniä. Pestejä on myös ohjelmatapahtumien tekijöille ja aluetoimijoille.

Myös sinulle on paikka piirin toiminnassa, myös sinua kutsutaan astumaan ulos omalta mukavuusalueeltasi löytämään ehkäpä uusi, laajempi mukavuusalue. Piiri ei ole palkattujen ja partiota ammatikseen tekevien ihmisten järjestämää kivaa vaan sen tekevät vapaaehtoiset partiolaiset, sellaiset kuin sinä ja minä. Tekemisen voit aloittaa esim. osallistumalla kerran, pari vuodessa kouluttajana toimimiseen lähellä kotiseutuasi. Tai sitten ilmoittautumalla halukkaaksi ”Tervetuloa partioon” -kouluttajaksi kertomaan partiosta sellaisille, jotka ovat vasta liittyneet mukaan.

Kouluttajaksi voit ilmoittautua vaikkapa lomakkeella, joka löytyy osoitteesta http://www.pohjanmaa.partio.fi/toiminta/koulutus/mukaan/. Tai laita postia osoitteeseen antti.kerola (ät) pohjanmaa.partio.fi.

---

Kouluttaminen on kivaa! Tule mukaan kouluttamaan!


kesäterkuin,
Aake

Mistä saadaan jokaiselle ryhmälle oma johtaja syksyllä?

Usein kuulee puhuttavan, että lippukuntiin tulee lapsia ovista ja ikkunoista, mutta johtajia ei aina ole tarpeeksi. Mistä niitä aikuisia saadaan?

Aluksi kannattaa tutustua partiokuuluukaikille.com -sivustoon. Sivusto on Pääkaupunkiseudun Partiolaisten kasvuprojektin sivusto ja sieltä löytyy hyviä ja inspiroivia vinkkejä lippukunnille. Ensimmäisenä kannattaa muistaa, että kasvu ei ole vain lippukuntien jäsenmäärän lisäämistä. Jäsenmäärä on helpoin mittari kasvulle, mutta partion laatua on tärkeä ”kasvattaa”, jotta partio pysyisi mielekkäänä harrastuksena mahdollisimman monelle. Kannattaa siis tutkia lippukunnissa lippukuntaviisaria, joka on vuosiselosteesta tehty koonti ja samalla yksi partiotoiminnan laadun mittari. Lippukuntaviisarista näkee, paljonko retkiä sudenpennut ovat tehneet tai montako taitomerkkiä seikkailijat ovat saaneet ja kuinka paljon on tavoitteena.  

Kävin maaliskuussa talvi-Hehkulla juttelemassa piirin lippukunnista tulleiden johtajien kanssa, miten lippukuntiin saadaan lapsia ja miten aikuisia. Saimme hyviä vinkkejä siihen ja ne koottiin partioviikolle omaksi tiedostokseen. Niitä voi tietenkin hyödyntää myös syksyllä!

Jokainen voisi kesän kynnyksellä tai viimeistään elokuussa käydä viemässä työ- tai opiskelupaikkansa tai vaikka kirjaston ilmoitustaululle ilmoituksen siitä, että lippukuntasi haluaisi aikuisia mukaan toimintaan. Etsikää lippukunnastanne joku, joka osaa vähän käyttää tietokoneita, pyytäkää häntä tekemään esimerkiksi SP:n sivuilla julisteen toiminnastanne ja jakakaa sitä. Alla oleva esimerkki on kyseessä olevalla ohjelmalla tehty juliste.  

Tämä juliste on tehty Suomen Partiolaisten tarjoamilla taittopohjilla.

Muistakaa huolehtia aikuisesta!

Jos lippukuntaanne on jo löytynyt aikuisia, niin mielestäni artikkeli aikuisen perehdyttämisestä kuvaa todella hyvin, ettei uutta aikuista saa jättää yksin. Aikuinen ja kuka tahansa muukin johtaja kaipaa tukea ja virkistäytymistä.

Pysyykö partio-ohjelma laadukkaana, jos akelaa, sampoa tai luotsia ei ole koulutettu? Millaista koulutuksen pitäisi olla: riittääkö, että entinen akela perehdyttää uuden vai pitäisikö kaikkien käydä piirin järjestämä koulutus? Joskus olen kuullut tapauksista, että lippukuntaan on saatu rekryttyä aikuinen, mutta hänellä ei ole aikaa lähteä koulutuksiin. Nyt kesän korvilla kannattaakin jo rekryttyjä ja Havulle osallistuvia aikuisia muistuttaa mahdollisuudesta osallistua koulutuksiin jo leirin aikana. Tulossa on Tervetuloa partioon -kurssia ja moduulit jokaiselle ikäkaudelle. Myös kauemmin mukana olleet voivat käydä innostumassa vaikka video- tai nuotiomestarikurssilla tai kokeilemassa vihjareilla uusia juttuja!

Jaettu ilo on paras ilo

Piiri haluaa mielellään kuulla ja kertoa eteenpäin onnistuneita kasvukokemuksia esimerkiksi aikuisten rektytoinnista tai laadusta! Olisiko teillä sellainen? Laita sähköpostia piirin viestinnälle, niin me jaamme!

Piirin viestinnälle voi uutisia tai uutisvinkkejä lähettää osoitteeseen:

Hyvää kesää ja toivottavasti nähdään Havulla!

Satu

Apua tarvitaan!

Piirihallitus kokousti eilen ja toisen (vai kolmannen?) kerran mietti kasvuhankkeellemme nimeä. Joo, ei oo ihan helppo homma!

Tavoitteena on, että nimi kertoisi lippukunnille, mistä kasvuhankkeesta on kyse.  Meille kasvu tarkoittaa huippua lippukuntatoimintaa, partiokoulutettuja aikuisia ja suositun harrastuksen mainetta. Samalla haaveena on, että nimeä voitaisiin käyttää myös esimerkiksi markkinointikampanjan nimenä. Eli se kertoisi ei-vielä-partiolaisille, että partiossa siistiä menoa riittää.

Osa piirihallituksen ehdottamista nimistä on täysin epäkorrekteja ja painokelvottomia – väsyneenä ja karkkihysteriassa sitä ehdottaa vaikka mitä. Koska tulemme maantieteellisesti laajalta alueelta toisen murresanat tarkoittavat toiselle jotain muuta tai ovat täyttä hepreaa. Ja joo, let’s face it – emme ihan suoranaisesti edusta itse iältämme kohderyhmää, joten meidän siisti idea voi kuulostaa lasten ja nuorten mielestä oudolta, vanhalta tai täysin käsittämättömältä. Sitten on vielä nämä kirjainlyhenteet: listalla oli popsia, LoLlia ja lopuksi jopa pökäle. Mutta eiväthän ne oikein kerro,mistä tässä hommassa on kyse.

Auta siis meitä! Pliis… Kaivataan kasvuhankkeelle nimeä. Mitä nimen pitäisi kertoa:

• mikä partiossa on parasta?


• lippukunnissa on vetoa ja voimaa


• mahdollistamme seikkailun – retket, leirit, tapahtumat turvallisessa ympäristössä


• annamme varusteita elämänmatkalle


• olemme avoimia kaikille

Ja toki ei haittaisi, jos nimi olisi hauska, vetävä, ajankohtainen ja kaikkea muuta.

Nosta hymy piirihallituksen jäsenten kasvoille ja ehdota! DL on 10.6.

Intiassa oppimassa

Intian Punessa sijaitsevassa partiotyttöjen maailmankodissa, Sangamissa, järjestettiin maaliskuussa viikon mittainen koulutus teemalla ”Young Women leading for a greener future”. Koulutus oli osa WAGGGSin WLDP-koulutusohjelmaa (World Leadership Development Programme) ja keskittyi siten sekä ympäristöasioihin että yleiseen johtamiskoulutukseen. Koulutus oli erittäin korkeatasoinen ja laadukas, se tarjosi hyvin paljon uutta tietoa ja taitoa sekä auttoi löytämään itsestä uusia puolia johtajana.  

Koulutukseen osallistui nuoria naisjohtajia 39 eri maasta ympäri maailmaa. Minä sain mahdollisuuden osallistua koulutukseen Suomen edustajana ja kokemus oli ihan mieletön!  

Punen partiokoti Sangam sijaitsee yli kolmen miljoonan asukkaan Punessa Intian Maharastran osavaltiossa, noin 180 kilometriä Mumbaista kaakkoon. Sangam on yksi neljästä maailmankodistamme (muut sijaitsevat Lontoossa, Sveitsissä ja Meksikossa). Maailmankodeissa järjestetään erilaisia koulutuksia ja tapahtumia,  niissä voi asua työskennellessään vapaaehtoistyössä kohteessa. Lisäksi maailmankodeissa on partiolaisten helppoa ja edullista yöpyä matkoillaan.

Itse koulutus oli mitä upein ja antoisin! Meille oli järjestetty useanlaisia eri koulutustilanteita, mm. oppimiskahviloita, paneelikeskusteluista, perinteisiä luentoja, ryhmätöitä, jne.

Ensimmäinen päivä koostui hyvin paljon Sangamiin sekä toisiimme tutustumisesta ja koulutuksen teemoihin perehtymisestä. Osallistujat myös jaettiin ensimmäisenä päivänä vartiohin, jotka viikon ajan suorittivat erilaisia tehtäviä ruuan tarjoilusta kouluttajien auttamiseen, jne. Omalle vartiolleni sattui ensimmäisenä päivänä jo ehkä mielenkiintoisin tehtävä, nimittäin roskien kerääminen. Ensi kauhistuksen jälkeen meille kuitenkin selvisi, että roskien keruu oli vartion tehtävistä ehkä viikon helpoin, Intiassa ei nimittäin tarvitse kauhean kauan roskia kaduilta etsiä, vaan säkit täyttyvät kyllä muutamassa hetkessä! Meille myös järjestettiin hieno tervetuliasseremonia ensimmäisenä iltana ja saimme juhlia koulutuksen alkamista!

Toisena päivänä alkoivat koko viikon jatkuvat aamuperinteet: aamujooga ja personal reflection time, jolloin saimme eri aiheisiin liittyen pohtia omaa oppimistamme ja johtajuuttamme, sekä lippuseremonia, joka toimi ikään kuin aamunavauksena päivittäin. Sen jälkeen koulutus jatkui mm. maailmankansalais- ja kansainvälisyysnäkökulmien johtajuuden teemoilla. Iltapäivällä meille järjestettiin paneelikeskustelu, johon osallistui erilaisia ympäristövaikuttajia Punen alueelta. Keskustelijoina oli mm. paikallisen kierrätysyrityksen, ekologisia tuotteita valmistavan ja myyvän, EcoExistin perustaja. Keskustelun jälkeen saimme valita seuraavalle päivälle itseämme kiinnostavimman kohteen, johon lähtisimme perehtymään paikan päälle.  

Itse valitsin täysin kierrätystuotteista vapaaehtoistyöllä rakennetun Aman Setu school -koulun. Paikallinen koulu on hyvin samanlainen, kuin Suomen vastaavat. Oppilaat opiskelivat matematiikkaa, luonnontieteitä ja muita meillekin hyvin tuttuja aiheita. Näkyvin ero oli se, että Aman Setun oppilaat opiskelivat lattialla istuen ja luokkakoot olivat melko pieniä. Pääsimme tutustumaan koulun arkeen ja kertomaan oppilaille partiosta sekä opettamaan erilaisia kansainvälisiä laululeikkejä. Koululla vierailu oli varmasti yksi koulutuksen kohokohdista! Oppilaiden ilo siitä, että he saivat opiskella, oli melkein käsin kosketeltava, Intiassa kun koulutus ei edelleenkään ole lapsille itsestäänselvyys.

Mielenkiintoinen oli kuulemma ollut myös kierrätysyritykseen tutustuminen. Siellä kauniit sari-asuiset naiset olivat käsin lajitelleet eri kotitalouksien roskapussit. Niin suuri palo Punessa olisi kierrättää ja suojella ympäristöä. Ikävä kyllä tilanne on vielä melko lapsenkengissä ja kaduilla sekä maa-alueilla oleva roskan määrä on käsittämätön!

Yhteiskuntapartnereilla vierailun jälkeen jaoimme oppimamme ja keskustelimme, kuinka eri ideoita voisi käyttää kotimaissamme. Lisäksi vietimme illan International Fair -tunnelmissa, pukeuduimme kansallispukuihin tai muihin kotimaitamme kuvaaviin asuihin ja esittelimme muille kotimaitamme, kulttuurejamme, perinteisiä ruokiamme sekä herkkuja kotimaistamme.

Neljäntenä päivänä perehdyimme WAGGGSin arvoihin ja siihen, miksi meidän jokaisen kuuluu suojella luontoa ja toimia niin, että mahdollistaisimme kestävän kehityksen. Lisäksi opimme keinoja ja tapoja aloittaa muutos ja toimia esimerkkinä.

Viides päivä kului vaikuttamisen, asioiden puolesta puhumisen, erilaisten yhteistyökumppaneiden hankkimisen ja muun yhteiskuntavaikuttamisen saloihin perehtyen. Koulutusosio oli erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen.

Kuudentena päivänä meille järjestettiin erilaisia oppimiskahviloita ja työpajoja, joissa käsiteltiin erilaisia ympäristöaiheita ympäri maailmaa. Sen jälkeen suunnittelimme jatkoa, kuinka itse aiomme käyttää oppimaamme hyväksi kotimaassamme ja toimia muutoksen puolestapuhujana. Lisäksi meille viimeisen päivän kunniaksi järjestettiin Indian Afternoon, jossa pukeuduimme meille teetettyihin sareihin ja punjabi-pukuihin. Meille tehtiin mehendi-tatuointeja ja saimme nauttia monista muista perinteisistä intialaisista viihdykkeistä ja perinteistä.

Seuraava päivä olikin jo lähtöpäivä ja aamupäivän viimeisen koulutussession jälkeen pakkasimme tavarat, hyvästelimme jo ystäviksi muodostuneet osallistujat ja kouluttajat, lähdimme mieli ja sydän täynnä intoa ja inspiraatiota pois Sangamista.

Koulutus oli kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen ja antoisa, kokemuksena varmasti korvaamaton! Koulutuksessa opitut ja omasta itsestä löydetyt asiat antavat motivaatiota ja tietotaitoa moneen haasteeseen, jota sekä partiossa että arkielämässä koemme.

Lisäksi tietysti suuri rooli oli muilla osallistujilla. Osallistujat 39 eri maasta loivat laajan verkoston, jonka tarjoama tuki ja ystävyys ovat varmasti suuri voimavara toteuttaessamme koulutuksen teemoja elämässämme ja partioyhteisöissämme. Lisäksi tietysti kontaktit ja ystävyyden niin moneen maahan helpottavat matkustussuunnitelmia ja -haaveita suunnattomasti ;).

Lomailumielessä näihin koulutuksiin ei kannata missään nimessä lähteä. Päivien aikataulut olivat hyvin tiukat, aamu alkoi joogalla kello 7.00 ja päättyi tavallisesti viimeiseen koulutussessioon kello 21-22, joten aikaa altaalla lokoiluun tai kaupungilla kiertelyyn ei todella ollut. Kiinnostus ja motivaatio koulutusta sekä koulutusaihetta kohtaan on oltava olemassa, jotta koulutus on raskaudestaan huolimatta antoisa.

Koulutus opetti meille kaikille varmasti mahdottoman paljon myös kattavien koulutusaiheiden lisäksi omasta itsestä sekä omasta johtajuudesta. Koulutukseen osallistuminen oli varmasti ainutlaatuinen kokemus, jota ei voi muuten saavuttaa. Partion kansainvälisyys konkretisoitui aivan uudella tavalla, maailman eri kolkista saapuvien partiolaisten yhtenäisyys ja innostus koulutukseen ja uusien kulttuurien kohtaamiseen oli mieletöntä.

Kokemusta ei voi oikein pukea sanoiksi paperille, niin laaja ja mahtava koulutus ja tapahtuma kaiken kaikkiaan olivat! Suosittelen ehdottomasti kaikkia hakemaan ja pyrkimään koulutuksiin ja seminaareihin ympäri maailman! Lisätietoa eri tapahtumista, partiokodeista ja hyväntekeväisyystyömahdollisuuksista niissä ja niiden yhteiskuntapartnereilla löytyy SP:n ja WAGGGSin websivuilta sekä eri partiokotien omilta sivuilta, ei muuta kuin tutkailemaan!

Päivi

 Hong Kongista kotoisin olevat tytöt ja Päivi.

 Paneelikeskustelijoita, jotka olivat erilaisia ympäristövaikuttajia Punen alueelta.

 Paikallisia koululaisia.

 Indian Afternoon-tunnelmaa.

Partion sisin?

Mitä partio on? Miksi Sinä olet partiolainen? Päättelen, että jos olet piirihallituksemme blogia päätynyt lukemaan, jokin mielikuva ainakin sinulla partiosta jo on…


Itse olen joutunut lähiaikoina vaikean tehtävän eteen: kuinka selittää partio siitä tietämättömille? Tai no, tokihan melkein jokainen jotain tietää, suunnistuksen, solmujen teon, partiopuvun ja Aku Ankan sudenpennut. Mutta itse ainakin ajattelen nuo seikat melko epätarkoiksi mielikuviksi partiosta.


Hämmennystä ja huvittuneisuuttakin on näissä partioharrastustani ihmettelevissä tyypeissä herättänyt ainakin partiopuku ja –merkit, erilaiset tavat ja perinteet ja moni muu, itselle niin selkeä asia. Olen saanut kuulla harrastavani ”leikkimistä”, ”hippeilyä” ja ”pelleilyä”. Ohhoh, melkoista! Itselle ei ainakaan nuo termit
tule ensimmäisenä mieleen! Ei neljän tunnin piirihallituksen kokous puhelimitse kovin leikkimiseltä tunnu, tai partio-ohjelman järjestäminen nuoremmille mitään pelleilyä ole.


Mutta miten selittää kaikki se mitä partio on ja miksi vielä aikuisenakin tästä nautin? Miten selittää se yhtenäisyys jota partiolaisten kesken koemme, ne kokemukset ja fiilikset joita leireiltä kannamme rinkassa kotiin, kaikki ne ystävät ja sielunkumppanuudet joita partiossa syntyy? Tai jopa ne itkut, väsymykset sekä kiukut, joita vaikkapa leirikeittiön nurkassa tai vaellustauolla päästämme ulos ja joista kuitenkin nousemme ja päätämme jaksaa taas!


Partio on tunteita, tekemistä, toimintaa, vastuuta, hauskuutta, turhautumista, oppimista, voitonfiilistä, kokemuksia, ystäviä, yhtenäisyyttä, onnistumisia ja epäonnistumisia, kansainvälisyyttä, ihmisyyttä, luontoa, taitoja ja niin edelleen... Lista on loputon! Mutta miten siis tiivistää partio ja saada sen kokonaisuus muutamaan sanaan? Niin että kaikki se, minkä vuoksi olemme partiolaisia ja ylpeitä siitä, tulisi selkeästi ilmi? Jo paljon puhutun kasvamisemme kannalta olisi mahtavaa keksiä tiivistys partiolle. Millä selittää partion ulkopuoliselle ystävälle, miksi juuri hänen kannattaa tulla mukaan? Mikä on partion, partiolaisuuden ja kaiken tämän ydin? Tai mikä sen tulisi olla, mitä meidän tulisi tehdä ja miten toimia, jotta partiotoiminta olisi laadukasta, kivaa ja yksinkertaisesti parasta?


Haastankin nyt jokaisen tämän kirjoituksen lukeneen kirjoittamaan kommenttiboksiin kolme sanaa, joilla itse kuvailisi partiota. Mitä se on, tai mitä sen tulisi olla?


Itse valitsisin ystävät, kokemukset ja toimeen tarttumisen. Ehkä.


Pohdiskelevin terkuin,


Päivi

Sano kyllä vuosiselosteen täyttämiselle!

Vuosiseloste, tuo lippukunnan vuoden kokoava kyselylomake, jonka täyttöohjeet otetaan riemulla tai kauhulla esiin vuoden viimeisimmästä lippukuntapostista. Onko vuosiselosteella jotain väliä? Minne täytetyt tiedot päätyvät? Ottaako joku ne muka vakavissaan?

Itse en ole kertaakaan täyttänyt lomaketta, mutta muistan lippukunnanjohtajan tekstiviestit tammikuussa, kun hän kyselee leirien osallistujamääriä ja ryhmän kokoa. Meidän lippukunnassa taitaa auttaa lomakkeen täytössä, kun ryhmien johtajat lähettävät taitomerkkiraportit sekä toimintasuunnitelmat lippukunnanjohtajalle ja jokaisesta ryhmän retkestä on ilmoitettava. Edellisen vuoden kalenterikin auttaa paljon täyttäessä, jos sinne on merkinnyt edes tapahtumien päivämääriä.

Vastaaminen on tärkeää

Vuosiseloste on oikeastaan kaikkein paras väylä suomalaisen partion tilastojen keräämiseen, sillä toimintahan tapahtuu lippukunnissa.

Vuosiselosteesta lippukunta, piiri ja keskusjärjestö saavat arvokasta tietoa. Lippukunta voi käyttää vuosiselosteen tietoja sellaisenaan, kun toimintaa raportoidaan kunnalle tai seurakunnalle. Keväällä lippukunnat saavat lippukuntakortin, jossa on yhteenvetona tiedot lippukunnan tilasta. Sitä on helppo käyttää apuna, kun mietitään, mitä osa-alueita tulisi kehittää. Lippukuntakortit kannattaa säilyttää, sillä niistä näkee helposti kehityksen vuodesta toiseen.

Vuosiselosteen tietojen perusteella piiri pystyy löytämään ne paikat, joissa lippukunnat kaipaavat piirin tukea. Näin osataan kehittää piirin toimintaa entistä enemmän lippukuntia palvelevaksi. Vuoden 2012 alkupuolella alkava Pohjanmaan Partiolaiset ry:n KASVU-projekti kaipaa kovasti vuosiselosteen tietoja. Jäsenmäärä on yksi kasvun mittari, mutta vuosiselosteen avulla voimme tutkia partiotoiminnan laatua.

Keskusjärjestö kehittää vuosiselosteen pohjalta esimerkiksi partio-ohjelmaa, koulutusjärjestelmäänsä sekä materiaalejaan: esimerkiksi tänä vuonna kysellään Join in Jamboree -paketista sekä Woomal-pelistä. Vuosiseloste on paikka vaikuttaa!

Vastaaminen kannattaa

Vuoden 2010 vuosiselosteen täytti Pohjanmaan Partiolaisten lippukunnista vain hieman yli puolet (56 %), kun valtakunnallisesti tarkasteltuna vuosiselosteen täytti 78 % lippukunnista. Piirin ja keskusjärjestön mahdollisuudet suunnitella tulevaa lippukuntien tarpeiden mukaan ovat melko ohuet, kun tietoa ei lippukunnista saada kattavasti.

Pohjanmaan Partiolaisten piirihallitus haluaakin tänä vuonna kannustaa lippukuntia vastaamaan. Ne piirin lippukunnista, jotka vastaavat vuosiselosteeseen määräaikaan mennessä, osallistuvat Lapualla kevätkokouksessa 24.3. järjestettävään arvontaan. Arvonnan pääpalkintona on retkeilyvälinesetti: retkeilylaavu, retkikeitin ja kirves.

Voisiko meillä olla tavoitteena nyt se, että jokainen meistä kysyisi, onko vuosiseloste omassa lippukunnassa jo täytetty? Jos olet lippukunnanjohtaja, niin pystyisitkö nappaamaan jostain hetkisen aikaa tai sitten delegoisitko asian eteenpäin? Tai jos olet muu johtaja, niin auttaisitko omalta osaltasi vuosiselosteen täyttämisessä?

Vastaamisaika päättyy 22.1. Lisätietoja vuosiselosteesta löytyy SP:n sivuilla. Muistakaa, että vastaamalla vaikutatte! Lisäksi älkää pilatko mahdollisuuttanne saada mahtavaa arpajaispalkintoa. Uusien välineiden kanssa on kiva lähteä retkelle!

Satu

PS. Onko teillä hyväksi koettuja vinkkejä vuosiselosteen täyttämiseen? Niitä voi kertoa kommenteissa.

Kiitosta ja lupauksia

Olemme piirihallituksessa jakaneet blogien kirjoitusvuorot. Kirjoittaa saa niin paljon kuin haluaa, mutta minimissään kerran kuussa ilmestyy jonkun piirihallituksen jäsenen teksti. Joulukuu oli minun vuoroni. Joo, tiedetään! Joulukuu tuli ja meni ja vuosikin ehti vaihtua. Joulunalusviikolla päätin pitää partiobreikkiä vuoden vaihteeseen asti. Oli aika kaikkensa antanut olo ja ajattelin olla niinkin vastuuton ja julkaista blogikirjoitukseni vasta tammikuussa. Noh, tässä sitä on tuijotettu ruutua kaksi iltaa. Pitkin vuotta kirjoituksen aiheita on suorastaan vilissyt mielessä unettomina öinä. Nyt – ei mitään.

Lueskelen muiden piirihallitusten ja partiopersoonien blogeja. Ah, niin ihanan kutkuttavan mielenkiintoista, ajankohtaista, provosoivaa, kriittistä ja hauskaa. Ei minusta tähän ole! Kummelin sanoin aivoista kuuluu: ei mitään! Kysyn neuvoa lähimmäiseltäni. ”Kirjoita jostain, mikä on hyvin” hän sanoo. ”Kaikki aina valittaa. Kehu ja ole positiivinen.” Noh, eihän se onnistu! Jäsenmäärä laskee kuin lehmän häntä, piirihallituksesta puuttuu kaks tyyppiä, tapahtumiin pitää löytää järjestäjiä ja tekijöitä…kehu siinä nyt sitten. Mutta hei – siinähän onkin ideaa!

Viime vuonna vietimme vapaaehtoisuuden teemavuotta. Sen varjolla laskin leikkimielisesti partioon käyttämiäni tunteja. Siinä vaiheessa, kun partioon käytetyt tunnit yhdeltä päivältä ylittivät sen päivän työpäivän tunnit, sekosin laskuissa. Mutta nyt ei ole tarkoitus kehua itseäni, vaan tiedän, että ympärilläni on paljon kaltaisiani. Ainakin mikäli sosiaaliseen mediaan ja sen tilapäivityksiin on uskomista, aika moni muukin uskoo tähän hommaan ja toimii sen puolesta. Lippukunnissa, partiopiireissä ja keskusjärjestössä on satoja (ellei jopa tuhansia), jotka toimivat pyyteettömästi ja palkatta lasten ja nuorten kasvun tukemiseksi partion keinoin. Itse tapaan näistä ihmisistä eniten partiopiirimme luottiksia. Aivan käsittämättömän huippuja tyyppejä! Ihailen sitä, kuinka sitoutuneesti ja ammattimaisesti he toimivat pesteissään. Monet luottiksemme toimivat myös lippukunnissa piiripestinsä lisäksi. Huh, ahkeraa porukkaa! Toisaalta, partiolaisuutta ei mitata sillä, kuinka monessa pestissä toimii. Kaikkien panos on arvokasta. Tärkeää on löytää sekä tehtävien haasteellisuuteen että ajankäyttöön nähden sopivan kokoinen pesti, jossa viihtyy, kehittyy ja onnistuu.

Tärkeää on myös, että pestiinsä saa tukea, koulutusta, kannustusta ja kiitosta. En varmastikaan muista kehua ja kiittää teitä vapaaehtoistoimijoita tarpeeksi. Olkoon tämä kirjoitus omistettu siis teille. Ja tapaammehan piirin toimijat Tuulevilla tammikuussa? Tuulevat ovat meillä partiopiirin luottamushenkilöiden paikka kouluttautua, keskustella ja erityisesti saada kiitosta toiminnastaan. Tuulevilla innostutaan, osallistutaan ja voimaannutaan.

Mutta niinhän se on. Näitä sitoutuneita aikuisia tarvitaan lisää, jotta lippukunnilla olisivat paremmat edellytykset toimia. Ympäri Suomen maan ja meidänkin piirissä on syksyn aikana paljon puhuttu kasvusta. Nyt on aika kääriä hihat ja tarttua toimeen! Mikä on sinun kasvulupauksesi? Minä lupaan kertoa partiosta avoimemmin omassa yhteisössäni niille, joille partiotoiminta on vierasta. Lisäksi toivon tuovani partioon lisää aikuisia kannustamalla ystäviäni perhepartiotoimintaan.

Ai niin! Viestintäministeri pyysi hehkuttamaan uutta blogipohjaa. Nokkelampi olisi osannut sitoa sen jotenkin tuohon tekstiin. Mutta hienohan tämä on! Uusi alusta mahdollistaa blogien kommentoinnin ja keskustelun. Toivottavasti tämä mahdollisuus lisää edes hitusen keskustelun ja vaikuttamisen avoimuutta. Olemme piirihallituksessa puhuneet, että yritämme kuunnella partiolaisia herkällä korvalla. Toivon, että myös tätä kautta saamme kysymyksiä, kommentteja ja toimintaehdotuksia. Lupaamme tarttua toimeen.

Laura