lauantai 17. marraskuuta 2012

Pohjanmaan äänestyspäätökset Suomen Partiolaiset ry:n jäsenkokouksessa 2012

Pohjanmaan Partiolaisten jäsenkokousdelegaatio on päättänyt jäsenkokouksen henkilövalinnoista klo 20.30 tiedossa olleen ehdokastilanteen mukaan.

Suomen Partiolaisten puheenjohtajaksi kannatamme Heidi Jokista. Varapuheenjohtajaksi jäsenkokousdelegaatio päätti kannattaa Jussi "Jupo" Laresta. Partioneuvoston puheenjohtajaksi kannatamme Valtteri Karhua.

Halutessaan perusteluita voi kysyä delegaatiolta.

Pohjanmaan Partiolaisten jäsenkokousdelegaatio


torstai 1. marraskuuta 2012

Lasten harrastus, nuorten harrastus vai kaikkien harrastus?

Piirihallituksen jäsenenä minulla on ilo osallistua Suomen Partiolaisten luottamushenkilöilleen järjestämiin Laajennettuihin valiokuntiin parisen kertaa vuodessa. Laajennetuilla järjestetään eri toiminnanalojen kokouksia sekä aina jotain ajankohtaista ohjelmaa. Samaan tapaan kuin meillä pohjanmaalaisilla on Tuulevilla.

Lokakuun laajennetuilla erityisteemana oli aikuisuus. Puhumassa oli lauantaina Sirpa Korkatti, Suomen Liikunta ja urheilu ry:n hallintojohtaja. Puheenvuoro herätti ainakin minulle paljon ajatuksia. Jo kauan toisteltu totuushan on, että aikuisia tarvitaan partioon. Vaikka partiota pidetäänkin lasten ja nuorten harrastuksena, eivät lapset ja nuoret voi itse kaikkea toimintaa järjestää ja siitä olla vastuussa, aktiiviset aikuiset ovat siis toimintamme elinehto. Mikä on siis syynä, että emme saa aikuisia houkuteltua toimintaamme? Osaavatko nuoremmat lippukuntatoimijat ottaa aikuisia ilolla vastaan vai koetaanko aikuiset uhkana, täteilevinä ja setäilevinä sormenheristäjinä, jotka kuitenkin tulisivat ja pilaisivat kaikki hyvät perinteet ja hauskuuden ja niin edelleen? Olemmeko liian sisäpiiriläisiä uskoaksemme, että myös partion ulkopuolinen aikuinen voisi innostua partiosta täysillä, osata juttuja ja olla ihan kiva tyyppikin? Emmekö vain uskalla tai kehtaa pyytää, että josko joku haluaisi tulla sinne leirikeittiölle tai laumailtaan avuksi? Vai emmekö tiedä mihin sen aikuisen laittaisimme vaikka sellaisen kolon ovelta löytäisimme? Vai mikä on vikana?

Sirpa Korkatti toi puheenvuorossaan esille muun muassa sen, että erilaisilla urheilujärjestöillä on apunaan tuhansia aikuisia ympäri vuoden. Heillä on tietynlaista pokkaa ja uskallusta pyytää harrastavan lapsen vanhemmilta tukea ja apua lapsen harrastuksen järjestämiseen, heillä on uskoa siihen, että aikuisista on oikeasti hyötyä ja heillä on tarkkoja pestejä ja tehtäviä mitä tarjota ulkopuolelta tulevalle vanhemmalle. Esimerkiksi tämä voisi meillä tarkoittaa sitä, että jos aikuinen haluaa antaa aikaansa partiolle kolme tuntia puolessa vuodessa, voisi hän olla lippukunnan kevätjuhlassa kahvinkaatajana. Tai jos hän haluaa antaa viikon aikaansa, voisi hän ilomielin tulla mukaan leirille avuksi, jos häntä vain pyydettäisiin…

Tärkeää on myös muistaa yleinen positiivisuus, kun puhumme harrastuksestamme. Jos itse kuulostamme siltä, että ”no joo tämmöistä vähän epämääräistähän tämä on”, emme voi olettaa aikuisen kiinnostuvan. Jos taas puhumme partiosta niin kuin se on ainakin Pohjanmaalla, mainiona menona, on onnistumisprosenttimme varmasti korkeampi.

Aikuisuus on aihe, josta voisi kirjoittaa varmaan kymmeniä sivuja, blogitila on kuitenkin rajallinen, joten nämä muutamat kysymykset ja pohdinnat saavat tältä erää riittää. Toivoisin kuitenkin kommenttiboksiin teidän (lasten, nuorten ja aikuisten) ajatuksianne! Millaisia kokemuksia, onnistumisia ja epäonnistumisia teillä on aikuisten rekrytoinnista ja millaista tukea siihen kaipaisitte?

Paljon on kysymyksiä, kunpa pikkuhiljaa olisi jo vastauksiakin. Niitä ei kuitenkaan tule odottamalla tai toivomalla, vaan niitä tulee ideoimalla, kokeilemalla, tekemällä, vahvalla tahdolla, positiivisella asenteella ja uskalluksella. Kaikki nuo ovat varmasti tarpeen aikuisten rekrytoinnissakin.

Ai niin sekin vielä, että mitä on nämä aikuiset josta puhun? No ne kaikki yli 22-vuotiaat ovat niitä. Ei siis pelkästään äidit ja isät vaan myös siskot, veljet, kummit, tädit, sedät, serkut, naapurit ja niin edelleen, lista on loputon, ei muuta kun vaan puhumaan mainiosta menostamme heille!