sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Uuden laulun paikka?

Tähän kirjoitukseen oli tarkoitukseni laittaa jotain leiriterveisiä. Vakaa aikomus oli, mutta muut ajoi edelle. Päivi kirjotti erinomaisesti toukokuun blogissa. Siitä innostuin jatkamaan teemaa vähän toiselta kulmalta.

Pohjanmaalla on tehty yhteistä partiota jo viiden ja puolen vuoden ajan. Tämän juhlistaminen oli yhtenä teemana kesäkuussa viettämillämme Myötäpäivillä Vaasassa. Yksi piirin muodostamisen lähtökohta oli vahvistaa partiotoiminnan, lippukuntien, toimintaedellytyksiä silloisen kolmen piirin ja neljän maakunnan alueella. Kovasti on työtä tehty ja saatu mielestäni aikaan paljon toimivaa tukea lippukunnille. Kilpailutoiminta kukoistaa, koulutuksia järjestetään, eri ikäkausien toimintaa tuetaan. Kaksi piirileiriäkin on järjestetty. Ja viestintä tukee tätä kaikkea.

Aivan täysiä pisteitä ei voi kuitenkaan jakaa, sen verran pitää olla kykyä arvioida omaa toimintaansa. Lippukuntien tukeminen on piirin perustehtävä, syy sen olemassaoloon. Ja se on kenttä, jolla, näin luulen, riittää paranneltavaa koko ajan. Voi olla, että siinä emme tule koskaan valmiiksi.

Toisinaan kuulen mietteitä, että “piiri on kaukana lippukunnista”, “piiristä ei ole mitään hyötyä”. Viime kevään aikanakin näitä kuului. Tällaiset ovat tietenkin ikävää kuultavaa, kun koko ajan on tehty ja itse tehnyt työtä nimenomaan piirin ja lippukuntien yhteistyön kehittämiseksi. Mielellään toivoisi, että pääsisi näiden partiotoverien kanssa keskustelemaan tarkemmin, mitä he tarkoittavat. Mutta viestin ydinsisältö ei voi olla pysäyttämättä. Piiri ei ole valmis, ei täytä tehtäväänsä niin kauan, kun emme kirkkaasti kuule lippukuntien ääntä ja sen kuultuamme lähde tukemaan niitä niiden haasteissa. Siksi meidän tulee tehdä paremmin sitä, mitä olemme tehneet ja myös löytää uutta. Piirin toimijoiden pitää päästä entistä lähemmäksi lippukuntien toimijoita. Ei saa olla tilannetta, jossa piirihallitus jossain norsunluutornissaan jakelee mietintöjä, viilaa fonttia ja muotoilee lausuntoja samaan aikaan, kun lippukunnat kamppailevat aivan eri tason haasteissa. Meidän, jotka toimimme piirin tehtävissä, pitää saada entistä tiiviimpi kosketus lippukuntien arkeen.

Yksi mahdollinen ratkaisu tähän voisi olla “aluetiimi” (huom. työnimi). Tämä tarkoittaa mallia, jossa nykyisissä aluetapaamisissa olisi lippukuntien asioita kuulemassa, miettimässä ja ongelmia ratkomassa nykyistä laajempi joukko. Alueohjaajien lisäksi siellä olisi ainakin koulutuksen ja ohjelman edustajat. Laajemmalla asiantuntijajoukolla voitaisiin lippukunnille antaa täsmätukea ja ottaa alueen erityispiirteitä huomioon paremmin. Lisäksi voitaisiin löytää lippukuntien välisestä yhteistyöstä voimaa partiotoimintaan!

Tulevan syksyn ja seuraavan kevään aikana on tarkoitus viedä tätä eteenpäin. “Aluetiimi”, tai mikä sen nimi sitten onkaan, on mielestäni yksi keskeinen Mainion Menon toimenpide: Kun lippukunta saa tukea, se voi paremmin ja näin voi nostaa toimintansa laatua. Näin annetaan mahdollisuus partiossa oloon useammalle lapselle ja nuorelle. Toivottavasti aivan jokainen lippukunta saa lähetettyä edustajansa aluetapaamisiin, muuten tämä jää torsoksi!

Mielelläni näkisin, että ensi talven aikana laulu “piiri pieni pyörii” vaihtuu vaikka lauluun “näin kun yhdess’ ollaan, niin tullaan [entistäkin paremmin] tuttaviks’!”. Toivon kovasti, että pidetään yhteyttä keskenämme! Piirihallituksen jäsenten yhteystiedot löytyvät piirin kotisivuilta. Rohkeasti vain viestittelemään piirihallituksen jäsenille ja puheenjohtajille! Sillä tavalla, suoraan, viesti tulee varmimmin perille.

terv. Antti "Aake" Kerola,
piirin varajohtaja


P.S. No ei tätä voi jättää pois: oikein hyviä lippukunta- yms. leirejä, Explorer Belt -vaelluksia ja mitä kaikkea partiokivaa kesään kuuluukaan. Ja niille, joilla on loma, hyvää lomaa! Rentoutukaa, ladatkaa!