Syksyyn valmistautuminen koulutuksen näkövinkkelistä

Kurssit, koulutukset, motivaatio ja uudesta innostuminen. Johtamisen jatkuvuudesta ja sen tärkeydestä kertoo piirihallituksen koulutuksesta vastaava jäsen Antti. Lähtisitkö sinäkin vihdoin sille roikkumaan jätetylle PJPK:lle?

Kesällä partiotoiminta hiljenee koloilla ja kotien uumenista kaivaudutaan esiin korkeintaan suurtapahtumiin ja leireille, mutta miten lippukunnissa olikaan valmistauduttu syksyyn?

Oikeaoppinen valmisteluhan alkoi jo hyvästi ennen kesää tunnustelemalla, miten johtajat aikovat jatkaa tulevalla toimintakaudella ja millä mielin aloittavat johtajat tarttuvat uusiin haasteisiin. Motivaation määrä vaihtelee yksilötasolla roimasti ja niinpä johtajien motivaation tukeminen onkin toimintakauden onnistumisen kannalta äärimmäisen tärkeää!

Joskus käy kuitenkin niin, että kaikista yrityksistä huolimatta johtaja x ei innostukaan enää tehtävistään. Jumittuminen vanhoihin kaavoihin, taitojen ruostuminen tai uusien haasteiden puute. Syyt motin katoamiseen ovat kullakin erilaiset, eikä yhtä yhtenäistä tekijää välttämättä löydy. Hyvä aikuinen tuki selvittää, mitkä asiat motivoivat johtajaa x ja tarttuu toimeen. Olisiko aika tarjota uusia haasteita sille akelalle, joka aina näiden 10 vuodenkin jälkeen raahautuu kololle pitämään supeiltaa? Tai ehkä muutos ei ole tarpeen? Partiolainenhan elää kiitoksella ja kahvilla, mutta ehkä oikea tapa muistaa ahkeraa johtajaa onkin sen kultakatriinapaketin lisäksi laittaa ansiomerkkihakemus vetämään.

Motivoiminen on taitolaji ja yksilöstä kiinni, vähän niin kuin lahjan ostaminen: täytyy ymmärtää mitä toinen tarvitsee. Mutta onneksi partiosta löytyy varma paketti, joka takuu varmasti pistää vauhtia johtajaan. Kurssit! Nuo partion kruunujalokivet, jotka kokoavat maamme taitavimmat osaajat samaan osoitteeseen jakamaan kokemuksiaan ja osaamistaan, ovat partion parasta antia kaikenlaisille ja ikäisille johtajille. Useamman kurssin käyneenä voin taata, että kurssilta poistutaan hymyssä suin ja pää täynnä uusia ideoita ja uusia tuttavuuksia. Yhteistyön lisääntyessä ei kursseilla tarvitse tyytyä ainoastaan oman piirin väkeen, vaan tutustumaan pääse mahdollisesti jopa yli piirirajojen.

Mutta kuinkas sinne kurssille lähdetään tai ”lähetetään”?
Luonnollinen hetki puhua erilaisista kouluttautumisista on pestikeskustelu missä tarkistetaan millaista osaamista on jo, eli millä tasolla liikutaan ja mikä tukisi motia parhaiten. Hyviä aihioita koulutuspolulle löydät myös SP:n koulutuskartasta, johon pääset tutustumaan täältä.

Jatkotason koulutuksiin porttina toimii partiojohtajan peruskoulutus, jonka suorittanut voikin lähteä esimerkiksi luotsikoulutukseen. Toisaalta jos omasta akela/sampo-koulutuksesta on aikaa, voi kertaamaan lähteä kurssilaiseksi tai jopa kouluttajaksi, jolloin oppimisesta tulee huomattavasti syventävämpää! Vaihtoehtojahan riittää: piiri(t) & SP tarjoavat valtavasti erilaisia koulutuksia joita kannattaa kartuttaa kuin sulkia hattuun. Kuten eräs viisas mies aikoinaan kultaisella vuosituhannen vaihteella sanoi: gotta catch ’em all!

Kasvun ja kehittymisen esteet. Tai este. Tai yksi niistä.

Hei!

Jonkin aika sitten ihan valtakunnan tasolla pohdittiin sitä, mikä on suurin este sille, että lippukunnat eivät voi kasvaa, eivät kehittää toimintaansa tai saada kaikille halukkaille tulijoille johtajia? Piirin tasolla on asiasta keskusteltu ja kuultu ajatuksia.

Kaikista selkeimpänä yksittäisenä syynä on noussut esiin aikuisten johtajien puute.

Lippukuntiin olisi kyllä tulijoita, mutta heitä ei voida ottaa vastaan, koska aikuiset johtajat puuttuvat. Tässä tilanteessa jotkut lippukunnat ovat päätyneet pestaamaan johtajiksi sellaisia, joilla olisi vielä oikeus saada tehdä omaa partio-ohjelmaansa.

Sama tilanne on myös piirissä. Myös piiri tarvitsee aikuisia omiin pesteihinsä.


Nämä ovat jotain haparoivia ajatuksia siitä, mitä pestiin voi kuulua. Pestin vastaanottaja sommittelee aika pitkälle itse oman toimintakenttänsä yhteistyössä piirihallituksen kanssa.

Kun tämän tiedämme, ei ole oikein jäädä vain ihmettelemään. Yksittäisen partiolaisen ja ryhmänkin suorat toimintamahdollisuudet ovat aika pienet. Mutta jotain pitää tehdä.

Tämän takia piirihallitus tulee esittämään syyskokoukselle, että piirihallitukseen valitaan jäsen, jonka vastuulla olisi johtaa aikuisten rekrytoinnin ja näiden pestissä tukemisen mallien ja toimintatapojen kehittämistä. Konkreettisena tavoitteena saada tuettua lippukuntia uusien aikuisten saamisessa mukaan ja myös pohtimaan pestissä olevien tukemista.

Pestiin valittava voi järjestäytyä toivomallaan tavalla, esim. koota oma ryhmänsä.

Onko tämä sinun mielestäsi hyvä ajatus? Onko, kerro! Ellei ole, kerro sekin!


Päätöksen tästä pestistä tekee piirin kokous. Ja sen valitsemispäätöksen ehtona on tietenkin se, että tähän pestiin löytyy tehtävään halukas ihminen.
________________________________
Pestinimikkeesi olisi "Piirihallituksen jäsen, vastuullaan johtaa aikuistoimintaa".

Pestisi olisi kaksivuotinen, alkaen tammikuun 2016 alusta. Pestissä saisit tukea piirinjohtajalta, piirin varajohtajalta ja koko muulta piirihallitukselta.

Sinulta toivomme uuden oppijan avointa mieltä ja löytöretkeilijän rohkeutta.

Tässä pestissä pääset rakentamaan melkein tyhjälle tontille. Pääset määrittelemään sen, mitä aikuisuus on meidän piirissä. Järjestämme sinulle myös mahdollisuuden tutustua muihin samoja asioita tekeviin eri piireissä ja partio ulkopuolellakin.

Jos herää kysymyksiä, kysy vaikka Aakelta (antti.kerola@partio.fi).
Nettisivuilta löytyy puhelinnumerokin.

Tule mukaan ja muuta maailmaa!

Tämä on mainos tai jotain sellaista ainakin

Tervehdys!

Mihin tarvitaan partiopiiriä? Mitä järkeä on käyttää partiossa aikaa paperien pyörittämiseen? Eikö olisi hyödyllisempää, kun piirihallituksen jäsenet johtaisivat sudenpentulaumoja tai lippukuntia? En tiedä, esitetäänkö näitä kysymyksiä kovinkaan laajasti. Itse kyllä olen näitäkin joskus itseltäni kysynyt.

Partiopiirin tehtävä on yksinkertainen: se tukee lippukuntia. Kun se tukee lippukuntia hyvin, se on suoriutunut tehtävästään hyvin. Jos taas lippukunnat eivät saa siltä tukea, on suoriutumisessa parannettavaa. Piirin tukimuotoja lippukunnille ovat mm. aluetyö, ohjelma, koulutus ja viestintä.

Itse määrittelisin näiden tehtävät seuraavasti: aluetyö tukee lippukunnanjohtajia ja auttaa lippukuntia löytämään yhteistyön paikkoja. Ohjelma tukee lippukuntien jäseniä järjestämällä mitä erilaisimpia ohjelmatapahtumia, esim. kisoja ja erä- ja ensiaputaitojen oppimisen paikkoja. Koulutus tukee lippukuntia kouluttamalla johtajia johtamaan laumoja, joukkueita ja lippukuntaa. Viestinnän tuki tulee esim. piirin lehden, Pohjan Puhurin ja www-sivujen kautta.

Näiden lisäksi piirissä toimii talousryhmä, joka on pelkän numeroitten pyörittämisen sijaan laajenemassa laajasti piirin yhteiskuntasuhteitten hoitoon. Ja meillä on vielä piirin isojen projektien koordinointiin ja tukeen oma henkilönsä, jonka tehtävistä suurin tällä hetkellä on olla mukana talvileirin valmisteluissa. Ja totta kai piiri tukee myös työntekijöitten työpanoksen kautta, meillä on neljä toimistotyöntekijää omalta osaltaan täyttämässä piirin tehtävää – lippukuntien tukemista.

Itse olen joskus sanonut, että piirihallitus on parasta partiota aikuisille. Se ei ole fakta, se on oma mielipiteeni. Olen toiminut lippukunnassa melkein kaikissa johtajapesteissä paitsi en lippukunnan johtajana. Arvostan niitä pestejä ja olen aivan varma, että myös sieltä moni löytää sen parhaan aikuispartion pestinsä. Sille tosiasialle en voi mitään enkä haluakaan voida, että partio toimii ilman piiriä mutta partio ei toimi ilman lippukuntia. Mutta lippukunta ilman piirin tukea ei voi yhtä hyvin kuin lippukunta, joka saa piirin tukea. Mitä olisi partio ilman piirileirejä, johtajakursseja, pt-kisoja!

Tällä hetkellä Pohjanmaan Partiolaisten tuki lippukunnille on haastavassa tilanteessa. Meiltä puuttuu piirin varajohtaja. Minä piirinjohtajana en voi antaa täyttä panostani piirihallituksen työn tukemiseksi nykyisessä tilanteessa. Piirinjohtajille (siis piirin johtajalle ja varajohtajalle) on määritelty tietyt tehtävät, jotka olisi hyvä jakaa kahdelle. Niin partiossa kuin muutenkin elämässä moni asia tulee tehtyä yhdessä paremmin. Piirihallituksen jäsenillä on riittävästi omia tehtäviä, heille niitä ei voi pitkäksi aikaa sälyttää. Ja kahden johtajan käytännössä on sekin hyvä puoli, että silloin on joku, jonka kanssa keskustella asioista. Testata ajatuksiaan. Löytää uutta.

Tiedän, että on haastava ajatus tulla johtamaan laajaa piiriä. Ja vielä ihmisen kanssa, jota ei tunne. Tai, ehkä pahimmillaan, ihmisen kanssa, josta on saanut sellaisen käsityksen, että yhteistyö ei tule onnistumaan. On niitä helpompiakin tapoja saada itselleen pääkipu.

Niin, tässä pestissä on riskinsä. En voi taata, että homma sujuu loistavasti. Mutta sen voin luvata, että aion tehdä kaikkeni, että uusi varajohtaja pääsisi näkemään piirihallituksessa työskentelyn hienouden. Ja lupaan, että en ainakaan tahallani tee hänen pestiään vaikeammaksi kuin se onkaan.

Piirin varajohtajan pesti kestää tällä erää vuoden loppuun, tätä voisi siis kutsua ”tutustumistarjoukseksi”. Syyskokouksessa 2014 sitten valitaan molemmat johtajat vuosiksi 2015–2016.

Tule mukaan! Saat tukeni. Ja riippuen siitä, mikä oma tahtosi on, voin kertoa sinulle kaiken sen, mitä tiedän piirihallitustyöstä ja piirin johtamisesta. Jälkimmäisestä ei ole kovinkaan paljon kokemusta mutta saat senkin. Ja toivon, että sinäkin kerrot sen, mitä tiedät ja osaat. Uskon, että löydät tästä pestistä enemmän plussaa kuin miinusta. Piirinjohtaja ja piirin varajohtaja jakavat piirinjohtajien tehtävät. Et saa enempää taakkaa kuin jaksat kantaa! Lisäksi uskallan luvata pestiisi piirihallituksen ja piirin työntekijöiden tuen.

Piirihallitus on, kunhan Soppa saa opintonsa valmiiksi erittäin hyvässä iskussa. Meidän piirihallituksessamme on taitavat, motivoituneet ja kokeneet tekijät.

Ole yhteyksissä, se ei sido sinua mihinkään! Voit kommentoida, ottaa yhteyttä, kysyä lisäkysymyksiä monella eri tavalla. Esim.

• Minulta suoraan tai piirihallituksen muilta jäseniltä. Yhteystiedot löytyvät sivulta http://www.pohjanmaa.partio.fi/piiri/hallitus/
• Piirin Facebook- ryhmässä, Tuiverruksessa, osoitteessa https://www.facebook.com/groups/tuiverrus/
• Sitten tein vielä tätä varten suoran kysymyskanavan, johon voit ajatuksesi laittaa. Tämä on täysin epävirallinen ja totaalisen anonyymi. Vastaan sinne tulleisiin kysymyksiin, jotka voi mitenkään tulkita asialliseksi ja joissa ei ole yhteystietoa, Tuiverruksessa Facebookissa. Löytyy osoitteessa http://bit.ly/viestipijolle

Kaino toivomukseni on, että olen voinut olla tulevaan varajohtajaan yhteyksissä ennen kevätkokousta. Pakkoahan siihen ei ole, estraadille voi tulla vaikka kulisseista mutta se voi olla monella tapaa haastava tapa.


Piirin joh
varajo
on puo

Pestiin voit ilmoittautua osoitteeseen vaalitoimikunta@pohjanmaa.partio.fi.

Terveisin,
Antti ”Aake” Kerola,
piirinjohtaja



Lasten harrastus, nuorten harrastus vai kaikkien harrastus?

Piirihallituksen jäsenenä minulla on ilo osallistua Suomen Partiolaisten luottamushenkilöilleen järjestämiin Laajennettuihin valiokuntiin parisen kertaa vuodessa. Laajennetuilla järjestetään eri toiminnanalojen kokouksia sekä aina jotain ajankohtaista ohjelmaa. Samaan tapaan kuin meillä pohjanmaalaisilla on Tuulevilla.

Lokakuun laajennetuilla erityisteemana oli aikuisuus. Puhumassa oli lauantaina Sirpa Korkatti, Suomen Liikunta ja urheilu ry:n hallintojohtaja. Puheenvuoro herätti ainakin minulle paljon ajatuksia. Jo kauan toisteltu totuushan on, että aikuisia tarvitaan partioon. Vaikka partiota pidetäänkin lasten ja nuorten harrastuksena, eivät lapset ja nuoret voi itse kaikkea toimintaa järjestää ja siitä olla vastuussa, aktiiviset aikuiset ovat siis toimintamme elinehto. Mikä on siis syynä, että emme saa aikuisia houkuteltua toimintaamme? Osaavatko nuoremmat lippukuntatoimijat ottaa aikuisia ilolla vastaan vai koetaanko aikuiset uhkana, täteilevinä ja setäilevinä sormenheristäjinä, jotka kuitenkin tulisivat ja pilaisivat kaikki hyvät perinteet ja hauskuuden ja niin edelleen? Olemmeko liian sisäpiiriläisiä uskoaksemme, että myös partion ulkopuolinen aikuinen voisi innostua partiosta täysillä, osata juttuja ja olla ihan kiva tyyppikin? Emmekö vain uskalla tai kehtaa pyytää, että josko joku haluaisi tulla sinne leirikeittiölle tai laumailtaan avuksi? Vai emmekö tiedä mihin sen aikuisen laittaisimme vaikka sellaisen kolon ovelta löytäisimme? Vai mikä on vikana?

Sirpa Korkatti toi puheenvuorossaan esille muun muassa sen, että erilaisilla urheilujärjestöillä on apunaan tuhansia aikuisia ympäri vuoden. Heillä on tietynlaista pokkaa ja uskallusta pyytää harrastavan lapsen vanhemmilta tukea ja apua lapsen harrastuksen järjestämiseen, heillä on uskoa siihen, että aikuisista on oikeasti hyötyä ja heillä on tarkkoja pestejä ja tehtäviä mitä tarjota ulkopuolelta tulevalle vanhemmalle. Esimerkiksi tämä voisi meillä tarkoittaa sitä, että jos aikuinen haluaa antaa aikaansa partiolle kolme tuntia puolessa vuodessa, voisi hän olla lippukunnan kevätjuhlassa kahvinkaatajana. Tai jos hän haluaa antaa viikon aikaansa, voisi hän ilomielin tulla mukaan leirille avuksi, jos häntä vain pyydettäisiin…

Tärkeää on myös muistaa yleinen positiivisuus, kun puhumme harrastuksestamme. Jos itse kuulostamme siltä, että ”no joo tämmöistä vähän epämääräistähän tämä on”, emme voi olettaa aikuisen kiinnostuvan. Jos taas puhumme partiosta niin kuin se on ainakin Pohjanmaalla, mainiona menona, on onnistumisprosenttimme varmasti korkeampi.

Aikuisuus on aihe, josta voisi kirjoittaa varmaan kymmeniä sivuja, blogitila on kuitenkin rajallinen, joten nämä muutamat kysymykset ja pohdinnat saavat tältä erää riittää. Toivoisin kuitenkin kommenttiboksiin teidän (lasten, nuorten ja aikuisten) ajatuksianne! Millaisia kokemuksia, onnistumisia ja epäonnistumisia teillä on aikuisten rekrytoinnista ja millaista tukea siihen kaipaisitte?

Paljon on kysymyksiä, kunpa pikkuhiljaa olisi jo vastauksiakin. Niitä ei kuitenkaan tule odottamalla tai toivomalla, vaan niitä tulee ideoimalla, kokeilemalla, tekemällä, vahvalla tahdolla, positiivisella asenteella ja uskalluksella. Kaikki nuo ovat varmasti tarpeen aikuisten rekrytoinnissakin.

Ai niin sekin vielä, että mitä on nämä aikuiset josta puhun? No ne kaikki yli 22-vuotiaat ovat niitä. Ei siis pelkästään äidit ja isät vaan myös siskot, veljet, kummit, tädit, sedät, serkut, naapurit ja niin edelleen, lista on loputon, ei muuta kun vaan puhumaan mainiosta menostamme heille!

Koulutuksellisia kesäterveisiä!

Tervehdys täältä koulutuksen kulmilta! Ajattelin kirjoittaa parista asiasta, jotka meitä koulutuksen aktiivitoimijoita tällä hetkellä askarruttaa. Toinen on paikoin vähäinen osanotto tilaisuuksiin, toinen koulutuksen tekijöitten pieni määrä. 

Partiokurssi tarvitsee massaa

Piirihallitus on linjannut eri kursseille tietyt minimiosanottajamäärät, jotka pitää täyttyä, että jokin kurssi järjestetään. Tällaisen linjauksen tarpeellisuuteen on monia syitä. Itse näkisin tärkeimmäksi sen, että pienten kurssien anti jää osanottajille ohueksi. Piirin koulutustoiminnanalasta vastaavana en halua nähdä partiokursseja tilaisuuksina, joissa kouluttajat kaatavat tietoa osanottajien päähän ja uskovat näin saavuttavansa koulutuksen tavoitteet.

Ei, partiokoulutus on ennen kaikkea vuorovaikutusta, jossa koulutetaan, keskustellaan, pohditaan, jne. Ja tähän tarvitaan sitä keskustelevaa osanottajajoukkoa. Kurssi ei siis koostu kouluttajasta ja hänen sanomastaan, joka tuodaan kurssilaisille, vaan ympäristöstä, jossa kurssilaisiset ja kouluttajat ovat yhdessä kurssin sisällön äärellä. Hieman kärjistäen voisin sanoa, että kurssi, josta puuttuu riittävä osanottajajoukko, ei ole partiokurssi. Poikkeuksena voi mainita erilaiset räätälöidyt, esimerkiksi monimuoto-opiskelua hyödyntävät kurssit. Niihinkin tulee kuitenkin liittää isomman joukon tapaamisia.

Tekijät oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeaa asiaa tekemässä 

Toinen tärkeä syy kurssien minimiosanottajamäärän määrittelyyn on kouluttajaresurssien järkevä käyttö. Kouluttajia on rajallinen määrä ja heillä rajallinen aika käytettävissään kouluttamiseen. Ei ole järkevää eikä koko piirin kannalta tarkoituksenmukaista käyttää tätä rajallista aikaa siihen, että kouluttaja kouluttaa osanottajajoukon osalta alimittaisia kursseja.

Talouskin vaikuttaa 

Kolmas syy minimimääriin on talous. Se ei ole ykkönen eikä kakkonen mutta sekin on otettava huomioon. Kouluttajien matkakulut ja tilavuokrat ovat pitkälti kiinteitä, oli osanottajia kaksi tai kaksikymmentä. Ruokailu voidaan tietenkin sovittaa erikokoisille joukoille.

Kääntöpuoli

Olemme myös määritelleet kurssien maksimikoot. Niitä käytetään, jos kurssille on tulossa liikaa väkeä. Liikaa siinä mielessä, että koulutuksen järjestäminen alkaa käydä hankalaksi. Näitäkin olemme joutuneet soveltamaan. Maksimimäärien soveltaminen on paljon mukavampaa kuin minimimäärien. Karsiminen tehdään lippukuntalähtöisesti, niin kuin kaikki muukin toiminta piirissä.

Oikeaa koulutusta!

Koulutusryhmä on tehnyt työtä sen suhteen, että kurssitarjonta olisi kattava: oikeat kurssit oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tässä työssä tarvitsemme tukea ja rakentavaa palautetta. Koko piirin aluetta halutaan palvella!

---

Paikkoja tarjolla!

Piiri tarvitsee toimijoita. Erilaisten koulutustapahtumien järjestäjille on tarvetta. Pestejä on isoja ja pieniä. Pestejä on myös ohjelmatapahtumien tekijöille ja aluetoimijoille.

Myös sinulle on paikka piirin toiminnassa, myös sinua kutsutaan astumaan ulos omalta mukavuusalueeltasi löytämään ehkäpä uusi, laajempi mukavuusalue. Piiri ei ole palkattujen ja partiota ammatikseen tekevien ihmisten järjestämää kivaa vaan sen tekevät vapaaehtoiset partiolaiset, sellaiset kuin sinä ja minä. Tekemisen voit aloittaa esim. osallistumalla kerran, pari vuodessa kouluttajana toimimiseen lähellä kotiseutuasi. Tai sitten ilmoittautumalla halukkaaksi ”Tervetuloa partioon” -kouluttajaksi kertomaan partiosta sellaisille, jotka ovat vasta liittyneet mukaan.

Kouluttajaksi voit ilmoittautua vaikkapa lomakkeella, joka löytyy osoitteesta http://www.pohjanmaa.partio.fi/toiminta/koulutus/mukaan/. Tai laita postia osoitteeseen antti.kerola (ät) pohjanmaa.partio.fi.

---

Kouluttaminen on kivaa! Tule mukaan kouluttamaan!


kesäterkuin,
Aake

Mistä saadaan jokaiselle ryhmälle oma johtaja syksyllä?

Usein kuulee puhuttavan, että lippukuntiin tulee lapsia ovista ja ikkunoista, mutta johtajia ei aina ole tarpeeksi. Mistä niitä aikuisia saadaan?

Aluksi kannattaa tutustua partiokuuluukaikille.com -sivustoon. Sivusto on Pääkaupunkiseudun Partiolaisten kasvuprojektin sivusto ja sieltä löytyy hyviä ja inspiroivia vinkkejä lippukunnille. Ensimmäisenä kannattaa muistaa, että kasvu ei ole vain lippukuntien jäsenmäärän lisäämistä. Jäsenmäärä on helpoin mittari kasvulle, mutta partion laatua on tärkeä ”kasvattaa”, jotta partio pysyisi mielekkäänä harrastuksena mahdollisimman monelle. Kannattaa siis tutkia lippukunnissa lippukuntaviisaria, joka on vuosiselosteesta tehty koonti ja samalla yksi partiotoiminnan laadun mittari. Lippukuntaviisarista näkee, paljonko retkiä sudenpennut ovat tehneet tai montako taitomerkkiä seikkailijat ovat saaneet ja kuinka paljon on tavoitteena.  

Kävin maaliskuussa talvi-Hehkulla juttelemassa piirin lippukunnista tulleiden johtajien kanssa, miten lippukuntiin saadaan lapsia ja miten aikuisia. Saimme hyviä vinkkejä siihen ja ne koottiin partioviikolle omaksi tiedostokseen. Niitä voi tietenkin hyödyntää myös syksyllä!

Jokainen voisi kesän kynnyksellä tai viimeistään elokuussa käydä viemässä työ- tai opiskelupaikkansa tai vaikka kirjaston ilmoitustaululle ilmoituksen siitä, että lippukuntasi haluaisi aikuisia mukaan toimintaan. Etsikää lippukunnastanne joku, joka osaa vähän käyttää tietokoneita, pyytäkää häntä tekemään esimerkiksi SP:n sivuilla julisteen toiminnastanne ja jakakaa sitä. Alla oleva esimerkki on kyseessä olevalla ohjelmalla tehty juliste.  

Tämä juliste on tehty Suomen Partiolaisten tarjoamilla taittopohjilla.

Muistakaa huolehtia aikuisesta!

Jos lippukuntaanne on jo löytynyt aikuisia, niin mielestäni artikkeli aikuisen perehdyttämisestä kuvaa todella hyvin, ettei uutta aikuista saa jättää yksin. Aikuinen ja kuka tahansa muukin johtaja kaipaa tukea ja virkistäytymistä.

Pysyykö partio-ohjelma laadukkaana, jos akelaa, sampoa tai luotsia ei ole koulutettu? Millaista koulutuksen pitäisi olla: riittääkö, että entinen akela perehdyttää uuden vai pitäisikö kaikkien käydä piirin järjestämä koulutus? Joskus olen kuullut tapauksista, että lippukuntaan on saatu rekryttyä aikuinen, mutta hänellä ei ole aikaa lähteä koulutuksiin. Nyt kesän korvilla kannattaakin jo rekryttyjä ja Havulle osallistuvia aikuisia muistuttaa mahdollisuudesta osallistua koulutuksiin jo leirin aikana. Tulossa on Tervetuloa partioon -kurssia ja moduulit jokaiselle ikäkaudelle. Myös kauemmin mukana olleet voivat käydä innostumassa vaikka video- tai nuotiomestarikurssilla tai kokeilemassa vihjareilla uusia juttuja!

Jaettu ilo on paras ilo

Piiri haluaa mielellään kuulla ja kertoa eteenpäin onnistuneita kasvukokemuksia esimerkiksi aikuisten rektytoinnista tai laadusta! Olisiko teillä sellainen? Laita sähköpostia piirin viestinnälle, niin me jaamme!

Piirin viestinnälle voi uutisia tai uutisvinkkejä lähettää osoitteeseen:

Hyvää kesää ja toivottavasti nähdään Havulla!

Satu