Yhteistyössä ON voimaa!

Yhteistyössä on voimaa! Näinhän sitä aina sanotaan. Mutta kuinka helppoa on oikeasti toteuttaa yhteistyötä, etenkin partiossa?

Jokaisella lippukunnalla on tunnetusti omat perinteensä, tapansa, ruokalaulunsa ja sisäpiirivitsinsä. Jokaiselle partiolaisille tutun sisaruspiirinkin voi lopettaa niin moneen eri kiitokseen, että usein se päättyy yleiseen mölinään. Ja tietenkin ”ei se noin mee ku näin!” -huutoihin. Nämä erilaisuudet ikävä kyllä usein johtavat siihen, että ajatellaan, että meillä on eri partiota kuin noilla. Ei haluta ottaa ulkopuolisia mukaan oman lippukunnan juttuihin, koska ei ne kuitenkaan ymmärrä. Leirin tai kurssin järjestäminen yhteistyössä naapurilippukunnan tai useammankin kanssa arveluttaa, kun niillä saattaa olla niin eri tavat ja ajatukset miten hommat hoidetaan.

Meille kaikille partiolaisille perusasiat pitäisi olla samat. Meillä on sama ohjelma, samat lupaukset, ihanteet, keskus- ja maailmanjärjestöt, ynnä muut. Tuolta kantilta ajatellenhan yhteistyön pitäisi olla helppoa. Kuinka moni kuitenkaan tietää mihin alueeseen oma lippukunta kuuluu? Tai tuntee lähellä toimivien lippukuntien johtajistoa? Nämä asiat ovat melko helposti selvitettävissä, joten ainakaan se ei voi olla esteenä, etteikö tietäisi kehen ottaa yhteyttä.

Mitä voimaa yhteistyössä sitten oikein on? Ainakin tapahtumiin saataisiin enemmän osallistujia sekä järjestäjiä, joka takaisi ikäkausillekin uusia tuttavuuksia sekä mahdollistaisi isomman ja vaativamman ohjelman järjestämisen, matka- ja muut kulut pienenisivät kun ne jaettaisiin, ohjelman ideointi helpottuisi, kun jokaisen ei tarvitsisi keksiä polkupyörää uudelleen ja uudelleen. 

Paperipartion puolella taas voisi tehdä yhteiset toimintasuunnitelmat, jokaisen lippukunnan johtajat suunnittelisivat osansa ja jokaisen taakka kevenisi hieman, tällä tavoin saatettaisiin saada aikaan jopa laadukkaampaa viikko-ohjelmaa, koska on helpompi panostaa ja suunnitella ihan mielettömän hyvät kaksi kokousta kuin kymmenen. Vai mitä? Hyötyjä ja etuja on varmasti enemmänkin, tuossa vain ensimmäiset, heitä Sinä alla olevaan kommenttiboksiin seuraavat?

Erästä hyvää partioystävääni mukaillen: ”Vihollinen ei löydy naapurilippukunnasta, -piiristä tai -savusta, vaan lasten ja nuorten syrjäytymisestä, partion jäsenmäärän laskusta ja partion houkuttelemattomuudesta nykyajan harrastuksena.”

Joten nykäistään nyt naapurilippukuntalaista hihasta esimerkiksi Hehkuilla, Myötäpäivillä tai piirin kokouksissa ja aletaan suunnitella, mitä kaikkea hienoa voisimmekaan saada aikaan kun yhdessä tekisimme!

Mitäpä siis, jos viimeistään ensi syksylle suunniteltaisiinkin toimintaa, tapahtumia tai vaikka johtajahuoltoa yhdessä naapurilippukuntien kanssa. Tai miksei kauempanakin sijaitsevien, mitäpä sitä turhia rajoja määrittelemään. Sopu sijaa antaa ja kaikki järjestyy kyllä, kun yhdessä mennään kohti yhteisiä päämääriä, eli ainakin sitä, että lapset ja nuoret nauttisivat partiosta, haluaisivat tuoda kaverinsakin partioon, tuntisivat olevansa tervetulleita ja arvostettuja jäseniä ryhmässään sekä kasvaisivat partion ihanteita, luontoa ja muita ihmisiä kunnioittaen ja erityisesti pitäisivät hauskaa harrastuksessaan sekä olisivat siitä avoimesti ylpeitä.

Toki yhteistyö onnistuukin, tänä talvena ainakin alueella 5 on järjestetty yhteinen talvileiri, sama alue on myös ottanut vastuulleen ensi syksyn tarpojien taitopäivien järjestämisen. Monissa paikoissa on myös tapahtumiin ja kursseille pyydetty naapuriakin. Nämä ovat mitä mainioimpia esimerkkejä, josta ottaa mallia!

Mitä mainiointa kesää toivotellen,

Päivi