tiistai 3. tammikuuta 2012

Kiitosta ja lupauksia

Olemme piirihallituksessa jakaneet blogien kirjoitusvuorot. Kirjoittaa saa niin paljon kuin haluaa, mutta minimissään kerran kuussa ilmestyy jonkun piirihallituksen jäsenen teksti. Joulukuu oli minun vuoroni. Joo, tiedetään! Joulukuu tuli ja meni ja vuosikin ehti vaihtua. Joulunalusviikolla päätin pitää partiobreikkiä vuoden vaihteeseen asti. Oli aika kaikkensa antanut olo ja ajattelin olla niinkin vastuuton ja julkaista blogikirjoitukseni vasta tammikuussa. Noh, tässä sitä on tuijotettu ruutua kaksi iltaa. Pitkin vuotta kirjoituksen aiheita on suorastaan vilissyt mielessä unettomina öinä. Nyt – ei mitään.

Lueskelen muiden piirihallitusten ja partiopersoonien blogeja. Ah, niin ihanan kutkuttavan mielenkiintoista, ajankohtaista, provosoivaa, kriittistä ja hauskaa. Ei minusta tähän ole! Kummelin sanoin aivoista kuuluu: ei mitään! Kysyn neuvoa lähimmäiseltäni. ”Kirjoita jostain, mikä on hyvin” hän sanoo. ”Kaikki aina valittaa. Kehu ja ole positiivinen.” Noh, eihän se onnistu! Jäsenmäärä laskee kuin lehmän häntä, piirihallituksesta puuttuu kaks tyyppiä, tapahtumiin pitää löytää järjestäjiä ja tekijöitä…kehu siinä nyt sitten. Mutta hei – siinähän onkin ideaa!

Viime vuonna vietimme vapaaehtoisuuden teemavuotta. Sen varjolla laskin leikkimielisesti partioon käyttämiäni tunteja. Siinä vaiheessa, kun partioon käytetyt tunnit yhdeltä päivältä ylittivät sen päivän työpäivän tunnit, sekosin laskuissa. Mutta nyt ei ole tarkoitus kehua itseäni, vaan tiedän, että ympärilläni on paljon kaltaisiani. Ainakin mikäli sosiaaliseen mediaan ja sen tilapäivityksiin on uskomista, aika moni muukin uskoo tähän hommaan ja toimii sen puolesta. Lippukunnissa, partiopiireissä ja keskusjärjestössä on satoja (ellei jopa tuhansia), jotka toimivat pyyteettömästi ja palkatta lasten ja nuorten kasvun tukemiseksi partion keinoin. Itse tapaan näistä ihmisistä eniten partiopiirimme luottiksia. Aivan käsittämättömän huippuja tyyppejä! Ihailen sitä, kuinka sitoutuneesti ja ammattimaisesti he toimivat pesteissään. Monet luottiksemme toimivat myös lippukunnissa piiripestinsä lisäksi. Huh, ahkeraa porukkaa! Toisaalta, partiolaisuutta ei mitata sillä, kuinka monessa pestissä toimii. Kaikkien panos on arvokasta. Tärkeää on löytää sekä tehtävien haasteellisuuteen että ajankäyttöön nähden sopivan kokoinen pesti, jossa viihtyy, kehittyy ja onnistuu.

Tärkeää on myös, että pestiinsä saa tukea, koulutusta, kannustusta ja kiitosta. En varmastikaan muista kehua ja kiittää teitä vapaaehtoistoimijoita tarpeeksi. Olkoon tämä kirjoitus omistettu siis teille. Ja tapaammehan piirin toimijat Tuulevilla tammikuussa? Tuulevat ovat meillä partiopiirin luottamushenkilöiden paikka kouluttautua, keskustella ja erityisesti saada kiitosta toiminnastaan. Tuulevilla innostutaan, osallistutaan ja voimaannutaan.

Mutta niinhän se on. Näitä sitoutuneita aikuisia tarvitaan lisää, jotta lippukunnilla olisivat paremmat edellytykset toimia. Ympäri Suomen maan ja meidänkin piirissä on syksyn aikana paljon puhuttu kasvusta. Nyt on aika kääriä hihat ja tarttua toimeen! Mikä on sinun kasvulupauksesi? Minä lupaan kertoa partiosta avoimemmin omassa yhteisössäni niille, joille partiotoiminta on vierasta. Lisäksi toivon tuovani partioon lisää aikuisia kannustamalla ystäviäni perhepartiotoimintaan.

Ai niin! Viestintäministeri pyysi hehkuttamaan uutta blogipohjaa. Nokkelampi olisi osannut sitoa sen jotenkin tuohon tekstiin. Mutta hienohan tämä on! Uusi alusta mahdollistaa blogien kommentoinnin ja keskustelun. Toivottavasti tämä mahdollisuus lisää edes hitusen keskustelun ja vaikuttamisen avoimuutta. Olemme piirihallituksessa puhuneet, että yritämme kuunnella partiolaisia herkällä korvalla. Toivon, että myös tätä kautta saamme kysymyksiä, kommentteja ja toimintaehdotuksia. Lupaamme tarttua toimeen.

Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Herättikö kirjoitus ajatuksia? Jätä kommenttisi ja osallistu keskusteluun!